Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


perjantai 19. tammikuuta 2018

Lähiöbaarikierros: Möysä

Let's go


Lahtikko Radio ja Tuopin Ääressä piipahtivat loppusyksyisessä Möysän yössä. Uusi lähiö, uusi kierros ja vanha Lahti edessään.
Miltä näytti uusi Tripla? Miten hyvältä Laphroaig kymppi maistuu Joutjärven rannalla? Oliko Bar Monaco nimensä veroinen? Hyppää mukaan kierrokselle tällä satukasetilla, siis kuunnelmana:










Hylättyjen ostarien valtakunta


Tripla ja iso Karjala






Kovaa puuta ja Pikku Hukka



Mestari ja Sulka

Monacossa ihan Lahtelaista

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Olutarvioissa: Sori Hardly Working Pils


Arki-iltapäivä ruokakaupassa voi olla melkoista tulikivenkatkuista farssia, vaan siihenkin auttaa, kun havaitsee olutnevadan hyllyssä uuden tuotteen. Lidlin hyllyyn oli ilmestynyt minulle vieras uutuus: Sorin Hardly Working Pils. Lienee pakko todeta, että jos etiketissä olisi lukenut "Apa", olisi tämä varmaan jäännyt odottamaan jotakin toista hetkeä, mutta helkkari.. Pils. Lempityylejäni, etenkin silloin kun ote on vähän klassista ronskimpi, mutta silti hämyllä tavalla tasapainoinen. Tällä kertaa ilmeisesti rapeat 50ebua ja seassa ainakin Simcoeta. Ei siis aivan perinteistä otetta, joten mielenkiinto herää vähintäänkin kuriositeetin vuoksi. Kuitenkin salaa toivoen tästä suhteesta jotakin pidempää ja kestävämpää.
Oikeasti olen viime aikoina silmäillyt kaihoisasti sitä hetkeä, kun Lidl saisi uuden lain mukaisesti Paul..Grafenwalderin Hefen oikeaan vahvuuteen tuttuun hintaan alle kakkosella. Toki voisin toivoa samaan hintaan jotakin oikeasti rapeaa Pilssiä ja etenkin Kelleriä, mutta taitavat olla haaveita vain. Edullisilla ja hyvillä kulutusoluilla on minun hyllyssäni useammin paikkoja, kuin vitosen ruokkakauppatuotteissa. No entäpä miltä Sori maistui?




Oranssihkon kullankeltainen olut hyvällä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksu irrottelee ruohois-sitruksia aromeita. Greipinkuorta, keveää hedelmäisyyttä ja keksiä.
Fiilis lipuu auttamatta kesään ja niin pitääkin. Ehtaa parveke/terassitavaraa ja se kyllä tuntuu tammikuussa hyvältä. Ei kikkoja, maltillinen tasapaino ja puhdas ensivaikutelma. Mainiota.
Maussa leivän kuorta ja keksiä. Hentoa makeutta, jota yrttis-pihkainen sitrus leikkaa hiuksenhienosti.
Simppeliä, raikasta ja rapsakkaa. Oiva tasapaino.
Suutuntumaltaan Hardly Working osuu keskitäyteläiseen maaliin varsin suuhun sopivasti.
Kokonaisuudessaan varsin mieluisa lisä Lidlin kapealle hyllylle. Tyylissään tämä uppoaa kivasti minun suuhuni ja tarjoaa sopivaa moniottelijaa moneen tarkoitukseen.

HLS: 5,5/10

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Olutarvioissa: Pinta Imperator Baltycki





Moro. Olen ollut enempi vähempi kipeänä kuluneen viikon, joten pahoittelen blogin hiljaisuutta. Tämä olisi voinut venyä vielä pidemmäksi, mutta onneksi selvisin toisesta murheenkryynistä ilman antibiootteja, jotka vain hidastavat harrastusta ja tuhoavat viimeiset kaksi hyödyllistä mikrobia suolistosta. Panisi miettimään, että onko probioottinen berliner weisse/gose oikeasti terveysjuomaa?

Päätin kuitenkin korkata pitkään kaapissa olleen Pintan Imperator Baltyckin.
Puola on olutmaana mielestäni jännittävä ja outo, mutta se lienee osa paikallista kulttuuria. Näin ainakin veikkailtiin ollessamme toimituksen kera Puolan kirjeenvaihtajan ja El Presidenten luona Katowicessä toissa suvena. (Matkailuihmisille muuten tiedoksi, että olut on Kato:ssa liki puolet halvempaa, mitä naapurikylä Krakovassa).
Pinta on kaiketi se tunnetuin panimo kotimaisissa kehissä ja sen versio Balttityylisestä Porterista on ainakin keikkunut RateBeerin listoilla varsin korkealla.
Numeroteknisesti Pinta on 9,1% olut, jonka katkero-, siis ebu, lukema keikkuu 91:ssä. Ostopaikkana ALko, jossa 0,33l pullolla hintaa huikeat 5,95€. Tavallaan voisi ajatella tämän olevan vielä ALkon mittapuulla ihan semi ok, mutta Puolassa tällä summalla poistaisi paikallisen Biedronkan, Netton, Aldin, tai muun Supermarketin viskihyllystä jo pullon, kaksi, tai puolet.
Mennäänpä silti asiaan:




Lähes musta. Kaunis, kestävä vaahto. 
Tuoksu yllättää. Odotin makeaa, mansikkaisuutta ja kevyttä mämmisen suklaista paahdetta, kuten näissä polski portereissa usein. Tämä iskeekin reippaasti mäntymetsää, pihkaa, greippiä  ja paahdetta päälle unohtaen tyystin koko tyylin ja kaiken muun yhdellä kertaa. Siperia fiilistä siis. 
Maussa hentoinen siirappinen makeus kohtaa jylhän muhkean yhdistelmän havuisuutta ja kahvista paahdetta. Lakua ja salmaria taustalla. Katkeruutta piisaa ja fiilis on enemmän mustan tupla-ipa:n suuntaan, kuin balttiportterin.
Pinta takoo kyllä huikean juotavan tuotteen tällä, vaikka täyteläisyys on  melko tapissa katkeroiden kera. 
Imperator Baltycki yllättää. Se ei ole mitenkään monipuolinen, tai vivahteiltaan herkänpuoleinen. Ei. Se on jyrä, joka lyö ja potkii jokaisella huikalla. Se onkin isolla lapiolla yksipuolisia jenkkisäväreitä tarjoileva tuote, jossa pienemmät nyanssit jäävät tyystin vasaran alle. Iso ja jylhä. Tylsä ja upea. Piiska ja kirves. Minä pidän sen röyhkeydestä, vaikkei se juuri tarjoilekaan niitä pieniä juttuja, jotka tekisivät tästä oluesta enempi tyylinsä mukaisen, vaikka raaka-aineissa komeileekin tuttu S. Pastorianus kanta: "W34/70". Hyvä olut, muttei erinomainen.


HLS: 6/10

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Korkinkääntöpuolella: Vuoden 2018 oikeat oluttrendit








Olen lukenut lukuisia artikkeleja siitä, mitkä ovat vuoden 2018 oluttrendejä ja olen hyvin vahvasti sillai eri mieltä kaikesta.
Yleisesti toistuneet asiat ovat olleet: ”Craftolut kuolee, se on nyt indie bisseä”, ”NEIPA, Sour, Craf..Indie Lager, Kikkailut ja Sessio-oluet”.

Tiedättekö yhtään mikä on vuoden 2018 megatrendi? Se on se sama, mikä on ollut megatrendi likipitäen viimeisen vuosisadan. Kyllä. Vaalea Lager.
Ja mitä tuohon Craft vs. Indie osioon tulee, niin se hämmentää. Siis siinä mielessä, että mikä ihmeen hinku meillä ihmisillä on lokeroida kaikkea? Mielellään pieniin laatikoihin. Korjaan.. Pieniin omiin laatikoihin, joita ei jaeta muille, ehkä pienelle piirille, jos sillekään.
Siis miksi panimoita pitää kategorioida: ”Iso, Iso, Iso, Liian iso, Crafti, Entinen Crafti nyt iso, Entinen crafti, nykyinen Indie”?
Eikö ole olemassa vain panimoita? Siis yrityksiä jotka tekevät tuotteita kuluttajille? Miksi niitä pitää jaotella? Kuka saa jaotella? Kuka jakaa toisille hihahuiveja ja saa heittää tiiliä ikkunoihin?
Miksi minä en saa kivittää ketään? Vai saanko?
Voin vielä ymmärtää, että tuotteita jaotellaan niiden ominaisuuksien mukaan, mutta mitä ominaisuuksia eri panimoilla on? Itsenäisiä? Entäs jakelukanavat? Maahantuojat? Saatavuuden mukaan? Jaotellaanko panimot ibujen sijaan tehdasneliöiden mukaisesti? Pisin parta kokonaisuudessa, vai jaettuna työntekijöiden määrällä? Entä jos tytötkin pan..eiku?
Määrääkö keittokoko, vai käymistankkien määrä jaottelun? Humalan määrä tonneissa? Esanssien käyttö yhden mustalaispanimon mittapuulla?

En tiedä, mutta kyllä tämä hämmentää ja minun tekisi niin mielenipahoittaa ja kirjoittaa sanomalehden tekstaripalstalle, tai someen.. Eiku, ei en ole tosissani. Kela pääni sisällä lähti käsistä ja oli aivan liian hauskaa lokeroida, mutta saanko kuitenkaan lokeroida? Entä lonkeroida? 


Tässä on kuitenkin vuoden 2018 "oikeat" trendit Suomessa:

  1. Vaalea lager.
  2. Original Long Drink (ja pian tulevat aidot pirkat, rainbow:t, k-menut, x-trat ja muut euroshopperit).
  3. Viinaralli Vir..Latviaan.
  4. Ylihintaiset tuontioluet.
  5. Taistelu hyllytilasta.

    Kaikki muu on valitettavasti vielä kuplan sisäistä fanfictionia. Ei siinä, minäkin pidän siitä. Hehkutan ja jumaloin (hyvin tehtyä) NEIPAA, keskustelen turhanpäiväisistä asioista alkaen sameudesta, päättyen kulloisenkin marjakombinaation toimivivuuteen Gosessa. Ihmettelen savustettuamaapähkinävoikirsikkahattaraportteria kilpaa muiden kanssa, mutta realistisesti kuplan ulkopuolella on se missä loput 99% elävät ja se, se määrää kulutuksen. Valitettavaa, mutta kun hyväksyy faktat ja jättää fanboy-lasit välillä hyllylle voi tehdä riemastuttavia havaintoja itsestään.
    Ja nyt odottelen vain indierahaa niiltä entisiltä craftpan..Eiku. 
    Hyvää alkanutta vuotta. Älkää ottako sitä vakavasti.

torstai 28. joulukuuta 2017

Olutarvioissa: Põhjala Talveöö


Vuoden lähestyessä viimeistä etappiaan mieleni teki jotakin tähän pimeään vuodenaikaan sopivaa olutta. Pimeää, yötä, Öötä. Lähestyen tätä käsillä olevaa kokonaisuutta skeptisesti kysymyksellä: Voiko kookos, kardemumma ja vanilja toimia oluessa? Ei.
Voiko edes Põhjala suoriutua tästä yhdistelmästä, johon suhtaudun vääjäämättömän skeptisesti?
                                                Otetaan selvää.

Põhjalan Öö on kuitenkin niin laadukas olut, että uskallan antaa tälle mahdollisuuden. Talveöö Puolestaan on Alkon hyllyille jouluksi päätynyt tuote, johon on jostakin käsittämättömästä syystä päätetty yrittää yhdistää edellä kuvatut mausteet. 9% vahvuutta ja hintaa suolaisehkot 5,99€.


Ulkoisesti tuttua syvän tumman ruskeaa olutta. Vaahtoaa kovalla sihinällä, mutta katoaa samantien.
Tuoksu irroittelee melko reippaan konvehtisen suklaisuuden kookoksella. Onneksi pahin käsirasvaisuus vältetään tuolla kookoksella, eikä makukaan lähde mihinkään Bountymaisiin sfääreihin. Lakua ja häivähdys mausteisuutta, eli kardemummaa. Tuoksussa on yllättävän mieto ja hallittu tasapaino, joten kenties uskallan maistaakin.

Maussa on keskiasteisesti makeahkoa mallasta ennen vaniljan ja kookoksen tuomaa makeaa karamellisuutta. Paahteinen maltaisuus, kahvi ja tätä korostava mausteisuus leikkaavat kokonaisuutta yllättävän paahtuneen mokkaisella otteella. Lievästi esanssinen vaikutelma tästä jää. En tiedä miksi, mutta mieleen tulee yhdistelmä halpaa joulusuklaata kalenterista ja mutteripannusta kahvia kyytipojaksi. Kuitenkin kokonaisuus kääntyy vaakakupissa enemmän miellyttävän, kuin iljettävän suuntaan. Se ei ole puoliksikaan niin pahaa ja juomakelvotonta, kuten pelkäsin. Silti tästä uupuu se massiivisempi ulottuvuus ja röyhkeys, jota Põhjalan parhaimmissa tuotteissa on esillä.
Kenties mausteiden käyttö ei ole panimon ominta alaa ja ne kuitenkin peittävät useammin niitä hienovaraisempia elementtejä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut lasissa. Kuitenkin runko vaatisi enemmän mallasta luidensa ympärille tällaisessa sopassa. Nyt kokonaisuutta vaanii taustalla piilevä ohuus. Runko ei vaan kanna mausteita kunnialla. 

 Põhjala Talveöö ei ole panimon paras olut. Kaukana siitä. Se on kuitenkin yllättävän hyvä viritelmä näillä mausteilla balttityylisessä porterissa.  Jouluinen ja lämmittävä kieltämättä, mutta silti ostan jatkossakin mieluummin perusversion Öö:stä, kuin tämän.


lauantai 23. joulukuuta 2017

Sessio #3: Olut ja Joulu

Moi.
Miulla on vähän hoppu tekemään Stout-Suklaakakkuani. Laitan siihen tällä kertaa Kriekistä ja vattujuustosta tehtyä moussea väliin ja kuorrutan suklaaganachella. Koristelen koko komeuden vielä irtsareilla. Siis jos onnistun. Katellaan.
Meanwhile, jätän tämän vain tähän. Oikeesti hei, muuta ei tarvita. Hyvää joulua ystävät.


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Uusi alkoholilaki ja sen vaikutukset

Viinaralli ei näillä tempuilla katoa mihinkään


Valtiovallan siirtyessä alkoholipolitiikassa askeleen verran nykypäivään (ja ottaessa samalla kaksi askelta taakse ”työttömien aktivointimallin” kanssa) onkin aika pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa satunnaisen tavalliselle kuluttajalle? Unohdamme tarkoituksella terveydenhuololliset vaikutukset ja keskitymme vain tavanomaisiin kuluttajiin, että tuottajiin.

Avataanpa tähän nyt ensimmäiseksi muistutuksena ne tärkeimmät muutokset:

-
-
-
-


Tyhjältä näyttää. No katsotaanpa sitten ne toiseksi tärkeimmät muutokset:

  • Kaupat saavat alkaa myymään 5,5% tuotteita. Tämä sisältää myös sekoitukset, eli ne pahat, hyvin pahat ”limuviinat”. Tästä rajan osumisesta maagisesti juuri tuohon lukemaan voidaan varmaan onnitella Hartwallia ja ”harmaata”.
  • Pienpanimot saavat alkaa myymään korkeintaan 12% olutta ulos valmistuspaikaltaan. Tähän tulee rajoitus siten, että tämä laki koskee  vain alle 500 000l/a tuottavia yrityksiä. Tämän ylittävät saavat ilmeisesti myydä ulos vain uuden ruokakaupparajan mukaisia tuotteita. Eli hernekeittopurkit ja jauhot katoavat hyllyiltä, samoin entinen Berliinin muuri (4,7% raja). Antoisa kysymys, johon en toistaiseksi löytänyt yksiselitteistä vastausta onkin: Koskee tämä myös siidereitä, lonkeroita, simaa ja muita juomatuotteita?
  • Anniskelulupia muutettaisiin siten, että jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia. Eli luvista C-B-A siirrytään pois.
  • Ravintoloiden ei enää tarvitsisi hakea erillisiä jatkoaikalupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Eli kun kysytään kenen luvalla, vastaa Lehto ravintoloiden puolesta: ”Omalla luvalla”.
  • Väkevien verkkohinnastot tulevat sallituiksi muillekin kuin Alkolle ja Tallinnan laivoille. Eli ensi vuoden Olut&Viski Expossa voidaan julkaista myös tisleet?
  • Jatkossa ravintolat palaavat jälleen mainostamaan häppäreitä.
  • Sekä jollakin tasolla voivat hakea luvat myydä ilmeisesti max 5,5% tuotteita ulos, kuten kaupatkin, eli kello 21 asti. Eli jos ajattelit noutavasi Growlerin Siperiaa siihen puolen yön jälkeiseen filosofiseen hetkeen... Voitte kansani haudata nuo ihanat haaveet.
  • Alkot saavat olla auki jopa kello 21 asti. Kyllä tässä ollaan nyt tiellä turmioon

    Kotioluen valmistustaparajoite katoaa myös, eli kiljusta tulee laillista muillekin, kuin suuryrityksille. Tislaus pysyy valitettavasti kiellettynä edelleen.





    --------------------------------------------------
    Ja miten tämä kaikki tulee näkymään heti 2018?
    Ensimmäinen fakta onkin, ettei se tarkoita, tai muuta, mitään vielä pitkään aikaan. Katsokaas, vaikka laki muuttuisi, eivät käytännöt muutu hetkessä.

Nimittäin jos ajattelemme, vaikkapa marketteja, lienee varmaa etteivät hyllyt pullistele tammikuusta uusia max 5,5% tuotteita. Miksi?
Koska päätös tapahtui vasta joulukuusta ja vähittäiskaupalla on aivan varmasti nykyisenkin rajan tuotteita varastossa vielä pitkään. Toisekseen: Meidän panimomme ovat tottuneet valmistamaan 4,7% tuotteita, joita on varmasti panimoiden varastoissa vielä pitkään. Kolmanneksi tulemme näkemään pitkän aikakauden, jossa osa tuottajista pitäytyy matalammassa vahvuudessa, koska tottumus ja hinta. Lopullisen muutoksen, tai muuttumattomuuden mihinkään teemme me kuluttajat. Alammeko suosia astetta vahvempia, vai pitäydymmekö tutussa ja turvallisessa? Olutnörttien jenit eivät tällöin tässä kassassa paina puupenniä enempää.
Oikeastaan tälläkään ei ole mitään käytännön väliä kuluttajien kannalta, mutta kenties isompien panimoiden kannalta taas on. Pienet pystyvät paremmin joustamaan ja varioimaan eri tyylisiä oluita niiden ”oikeassa” vahvuudessa. Tuopin Ääressä uskookin, että jatkossakin lavatavara myydään vanhassa vahvuudessa ja pientuottajat siirtynevät hitaasti tietyissä tyyleissä oikeisiin lukuihin alkoholiprosentin suhteen.

Panimoiden ulosmyynnistä taas, mikä on todella mahtava uudistus, kestänee tovi. Ylläpito epäilee, että jo valmiiksi ylityöllistetyiltä AVI/Valvira-akselilta tulee jossakin vaiheessa ohjeistus siitä, miten tämä ulosmyynti tulee suorittaa. Koska byroslavia, epäilemme vähintäänkin kravattipakkoa, myyntirajoituksia ja sillivoileivän tilaamista samalla.
Nimittäin tällä hetkellä, kun asiasta ei ole ennakkopäätöksiä ja lain astuessa voimaan vasta tammikuusta (lopullisesti kokonaisuudessaan maaliskuussa) epäilemme tässä menevän pitkälle kevääseen, että jos olitte suunnitelleet hiihtolomareissua pakettiautolla panimolle, niin malttakaapa vielä tovi.

Ravintoloiden osalta häppärimainonta alkanee heti vuodenvaihteen jälkeen, joskin kanttikset tiettävät kyllä nämä paikat. ”Euron hanat, muttei kuitenkaan kaikki hanat, mutta emme mainitse erikseen mitkä hanat”. 

Häppärithäppärit

Lopulta muutokset ovat pieniä, mutta oikean suuntaisia. Oikeastihan koko Alkon monopoli olisi pitänyt purkaa ja ravintoloiden Alvia pudottaa unohtaen samalla alkoholiveronkorotukset. Nykyisellään on aivan päivän selvää, että Viinarallia Tallinna/Latvia suunnasta tämä ei jarruta sitten yhtään.

Kenties mielenkiintoisin ja harrastajaa eniten älähdyttävä ja hälyttävä puoli on edelleen auki. Nimittäin valtiolla pohditaan kuumeisesti miten etämyynnin saisi kiellettyä, ilman että EU puuttuisi laittomuuteen. Sipilän hallitus osoittaa tässä varmasti samanlaista suuryritys mentaliteettia, jossa omalla edulla asiat kierretään ja piiloitetaan. Toiset jemmaa vaan EU:lta ja kansalta, toiset verottajalta(valtiolta) ja siten kansalta. Ylläpidon käykin jo valmiiksi sääli meitä kaikkia Tullista tilaajiin tämän taivaanrantaan piirtyvän myrskyn edessä.
No positiivisesti: Mitä kaikkea hyvää sitten kauppaan voisi päätyä:

Tässä muutamia loistavia oluita, joita voimme odottaa näkevämme myymälöissä, eli maahantuojillekin tämä muutos tuo enemmän työtä:

  1. Fuller's London Porter
  2. Weihenstephan Hefe-Weissbier (ja Ayinger Bräu-Weisse monien muiden saksalaisten oluiden tapaan.)
  3. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
  4. Dupont Saison Biologique
  5. Brooklyn Lager
  6. Cantillon Kriek (Lou Pepeä myöten)
  7. Malmgård/Huvila ESB
  8. VASP LuomuPils
  9. Stone Pale Ale
  10. St. Bernardus Wit
Tulossa: Lisää mahdollisuuksia panna oluet oikeaan vahvuuteen

Lisäksi uusi raja takaa panimoille mahdollisuuden luoda uutta ja panna oluita paitsi oikeassa vahvuudessa, mutta myös uusissa tyyleissä. Veikkaamme myös, että tällä hetkellä panimot tuskailevat onnellisina? Joulukiireiden keskellä sen suhteen, miten paljon tuotanto voi kasvaa, keskon ja sokkarin soppareiden uusimisen kanssa, oman myymäläpuolen ja sen miten paljon uuden rajan mukaista 5,5% tuotetta uskaltaa painaa ja samalla toisella puolella kaupunkia painetaan varmaankin yötä päivää rahaa, siis Hartsun harmaata jokaiseen kioskiin asti. Samalla tuo toinen kaupungin hiljainen jättiläinen tietää, että mallasta menee kaikkialle jatkossa ainakin vähän enemmän. 
Sen sijaan THL/SoTe/Ehyt,ym puolella odotellaan jo maailmanlopun koittavan.
Elämme mielenkiintoista talvea, ystävä hyvä. Miten sinä uskot muutoksen näkyvän arjessasi?