Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Eläinkokeita Pistonheadin kera

Juhannuksen jälkeen on erinomaisen tyylikästä havaita juovansa vanhaksi mennyttä olutta. Vahvojen Belgien ja Imperial Stouttien kanssahan tämä ei ole ongelma, mutta tällä kertaa kyseessä on vaalea lager.
No tiedättehän, pahvisuutta alkaa yleensä löytymään. Valitettavasti kyseessä oleva tölkki oli Pistonheadia, joka tuoreena on oikein maino hintaansa nähden varsinkin. No oma vika.
Olisi kiireessä pitänyt tarkistaa päiväys, kuten yleensä muistan, mutta...
Oluen humalointi oli muuttunut karkeaksi, mutta pahvia, tms virhemakuja ei pahemmin ollut. Tästäpä se ajatus sitten lähti.

Mitä jos tekisi humalateetä, jonka lisäisi vähän kerrallaa oluen sekaan?
Varsinkin kun pakastimessa on lähes samoja humalia jo avatuissa pusseissa?

Humalina Magnum, Fuggles ja Amarillo
Magnum, Amarillo ja EKG (Ei Fugglea, mutta ehkä maukkaampi vaihtoehto)
Kysymys siis kuuluukin: Pääsenkö lähelle samaa lopputulosta, vai saanko edes juomakelpoista aikaan?
To the batmo...-> Vedenkeitin porisemaan. Samalla punnitsin humalia. Heitin hatusta, että laitan 3g EKG, 2g Magnumia ja 3g Amarilloa. Epäilen hieman ylimitoittavani määrän, mutta katsotaan.

Humalaa hautumassa

Annoin humalien hautua vartin verran. Tämän jälkeen päätin suodattaa teetä, jotta isoimmat partikkelit jäisivät suodatinpussiin->


Tässä vaiheessa oli toki pakko maistaa teetä ja arvatenkin se oli pahuksen katkeraa ja täynnä humalaa.
Seuraavaksi pitäisi saada tee viilennettyä, ennenkuin kaadan olutta sekaan.
Hetken ajattelin altaassa kylmässä vesihauteessa, kunnes keksin käyttää jääpalamuottia apuna.


Tarkoitus ei ole tehdä jääpaloja (joskin kiintoisa ajatus). Vaan viilentää pakastimessa tämä humalamehu kylmäksi. Lisäksi annostus on nyt passeli.

Ja vajaa kaksikymmentä minuuttia myöhemmin totean mehun sopivan kylmäksi lopullista ratk..siis koetta varten.
Cold hopjuice for hot day?
  
Ja olutta sekaan
Lopputulos
Kokeilin mehua "pala" kerrallaan. Lopulta kaadoin kaiken sekaan, sanoisin kolmen palan jälkeen juoman muistuttaneen melko läheisesti tuoretta Pistonheadia.
Viiden palan jäljiltä olut sameaa. Tuoksussa ruohoisuuttan amarillon tuomaa greippisyyttä ja hiven appelsiinia. Maussa humalointi on käpymäistä, hieman trooppista hedelmää, sitrusta ja ruohoisuutta. Pehmeämpi juoda nyt, "alemaisempi".
Hiilihapotus on alhaisempaa ja muistuttaa esimerkiksi bitteriä, ei kuitenkaan mitään real ale lirua, vaan karbonaatio on suutuntumalla n. 2volsia.

Totean kokeilun yllättävän onnistuneeksi. Eri asia on maksaako tämä vaivan?
Jos löisin pisteitä tälle tuotteelle nyt, niin..hmmm.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Tätä pitää koittaa joskus, esim. Olvin Ykköselle :D

    VastaaPoista
  2. Join tuossa keskiviikkona Pistonhead olutta ja lueskelin tätä kirjoitusta. Kurkkasin oman tölkkini pohjaan ja huomasin itsekin juovani vanhaa olutta. Päivämäärä oli 20JUN12 eli edellisen päivän tuotoksia kuin sulla. Muuten olen tykännyt Pistonheadin mausta, kun olen jotenkin tykästynyt Amarillo humalan makuun, joka yhdessä suosikeistani Stadin American Amber IPA:ssa toimii erittäin mallikkaasti. Vanhan Pistonhead ei silti jäänyt juomatta, vaikka maku ei ollutkaan yhtä hyvä kuin tuoreemmissa tölkeissä.

    VastaaPoista