Keikkakirjoittaja

Arvoisat lukijat, juovot ja muut hörhöt. Lukaisin tuoreen Olutpostin ja erityisesti Salmen Mikon mainio Keikkakeittäjä sai minut nauramaan sarkasmillaan.

Päätin siis, luonnollisesti, vastata tähän haasteeseen ja lyödä lisää kierroksia kehiin. Miksi? Miksen? Juuri siksi. Suosittelen lukaisemaan tekstin ensin: keikkakeittäjään.

Harmi, että teen niin paljon kielioppivirheitä, kun ei niitä koskaan koulussa opetettu, mutta mitä väliä? Ei mitään. Minä nimittäin nautin tuon tekstin sarkasmista ja vittuilusta. Olihan se sarkasmia? Ei tällainen koulimaton juoppo osaa sanoa, kun olen vain kaksi(?) vuotta harrastanut aktiivista päihteiden hyväksikäyttöä. Tänä aikana olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta mahdollisuudesta juopua, kirjoittaa sekavia, horista sekavia, tuhlata vapaa-aikaani näiden jalojen juomien parissa tehden tiukkoja analyysejä tavarasta. 

Usein jälkikäteen naureskellen jokaiselle ryppyotsaiselle näitä houreita tavaaville ja anaalisoiville alanmiehille. Tosin entistä useammin haluan vain kommentoida kaikkea sitä, mitä tämän päihteen ympärillä pyörii. Niitä kummallisia pikkumiehiä vihkoineen, viiksisuita tabletteineen ja muita epäsosiaalisia atk-hörhöjä, jotka jopa baarissa istuvat päätteen ääressä tsätissä, vaikka vieressä aivan järjettömän kuuma mimmi miettii olutlista kädessä juomapuolta.. Fail.

Haluan alati myös kommentoida alkoholimonopolin ja viinakartellien keskellä elävää Suomea, rinnastaa sitä muuhun vapaaseen maailmaan, jossa kaljaa saa vetää kadulla ja se on halpaa.

Kukkahattujen keskeltä palaan mielelläni myös siihen, kuinka oluen paneminen on pahuksen mielenkiintoista, abstraktia taidetta vaikeimmillaan. Siinä kaikenmaailman partasuu maalarit maalaavat sormiväreillä taulua ja lopulta jättävät mestariteoksensa ymmärtämättömän sienen viimeisteltäväksi, toivoen parasta. Jokainen tuoppi on erilainen, silti samanlainen. Se muuttuu jokaisessa erässä, se muuttuu kypsyessään ja siksi sen arvosteleminen sen ansaitsemalla pieteetillä on täysin mahdotonta, mutta hauskaa. Maalaria toki ottaa kuuppaan, jos tuote ei ole arvostelussa parhaimmillaan, mutta sitä sattuu ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin. 

Mietin vain miltä Spedestä tuntui kriitikoiden lytätessä jokaisen Uunon? Siksi niitä varmaan tulikin niin monta, vai oliko se yleisön suosio?

Taidetta ei voi arvioida, joku totesi. Aivan hevonsontaa, totta kai voi. Jokainen muodostakoon oman kuvansa, pisteensä ja arvionsa. Jokainen huutakoon sen nimeä, nostakoon sen kultaisen vasikan tilalle ja antakaa sen ilmestyä minun internettiini. Kop, kop, Haluatko kuulla olutarvioista?

Ai et? Älä avaa ovea. Muuten haluan antaa tämän olutpostin sinulle ja pyytää sinua tunnustamaan herran sinun oluesi nimeä. Sillä kaikki jotka sitä juovat pääsevät makkuriin. Buy the beer, take the ride.

Naureskelen jo mielessäni, kuinka hyvin tämä teksti osuu ja kenen taistelulaiva uppoaa? Sillä tämä ei tarkoita enempää, kuin haluat sen tarkoittavan. Pääasia on, että sain tuopillisen hörpittyä tätä tehdessäni ja naureskeltua itselleni, that's why: "Keep on blogging that road and I'll follow. Keep on drinkin' my beer and I'll be there."