Kaikua rakentamassa

Se on taas se aika vuodesta kun pitäisi näitä kaupallisia sotkuja miettiä päissään ja raapustella harakanvarpaita koneelle.
Tänäkin kesänä tarjoillaan Kymijoki Beer Festivalissa, että koko kesän ajan valikoiduissa kaupoissa ja ravintoloissa, taas lehtolastani, jota kutsuttakoon nimellä: Kansan Kaiku.

Kuinka pitkä tie tällaisen tuotteen saaminen kaupan hyllylle. ravintolan kaappiin ja festivaalin hanaan sitten onkaan?

Power to the people? ps. Joutuuko kuvaideasta antamaan copyraitit? Muutenkin kuin potkuina kasseille?

Ensimmäinen täysin avoin reseptiäänestys Suomessa (?) moninaisineen vaiheineen oli keväällä ohitse ja lopputulokseen olin melko tyytyväinen. Voittajaksi valikoitui siis Saison. Vehnää, pilsiä ja kauraa. Uuden Seelannin humalaa ja twistinä pippuria, korianteria ja appelsiininkuorta. Itse pidin valtavasti ajatuksesta tuoda ihmiset lähemmäs valmista olutta ja luoda yhteisöllisyyttä tähän projektiin.

Mistä lähden siis luomaan tätä reseptiä?

Ensimmäisenä toki suunnittelin äänestyksen raaka-aine valinnat siten, että niistä on ylipäänsä mahdollista keittää jotakin juomakelpoista Suomessa. Äänestyksen ollessa ohi, alkoi seuraava vaihe. Resepti itsessään.

Saison on onneksi itselleni kohtalaisen tuttu tyyli keittää ja hyvin avoin sellainen, jos unohtaa että tyyli on muutakin, kuin eräs Dupont(loistava olut muuten kesäpäivään isosta 0,75l pullosta).
Ok myönnän, kumarran ja paukautan pääni pöytään. 4,7% raja on kiusaava, mutta sillehän ei voi mitään. Vehnä, pils ja kaura.. Jotenkin tämä kiehtoi kovasti. Vehnä ja Saison hiiva tuovat tähän sopivasti runkoa, kauran ohella. Lisäksi makumaailma voisi olla hyvinkin hauska.. Jotakin tyyliin 50% vehnää, 40% pilsiä, 5% kaurahiutaleita ja 5% vaikkapa Münich mallasta, tms. Ehkä cara-palea voisi sekoittaa vähän sekaan?

 Humalat sopivat tyyliin mielenkiintoisesti. Pacific Jade tuo mukaan sitrusta, pippuria ja jännää funkya hedelmäisyyttään. Motueka, joka on itselleni vieras pitäisi olla vähäisesti mausteinen, sitrusta, limeä ja hedelmää. Nelson Sauvin taas..no pitää olla varovainen, ettei jyrää kaikkea reippaalla trooppishedelmäisellä ja mustaherukkapensasmaisilla sävyillään.

Mausteet ovat vaikeita. Aina. Minun maustehyllyni tavara on varmasti toista, kuin mitä lopullisessa keitossa. On oltava mieluummin varovainen, kuin yli ampuva. Eli taustatyötä, selvittelyä riitti vielä tämänkin osalta. Pippurin määrä etenkin ja laatu, tosin näppituntumalta menin mustapippurilla. Korianteria ja appelsiininkuorta olenkin käyttänyt aiemminkin, mutta kertaakaan ne eivät ole tuoneet kauheasti mitään ylimääräistä, ehkä oikea käyttötapa onkin vain witbierissä?

Hiivapuoli, nooh.. Vaihtoehtoja on tänä päivänä yllättävän paljon. Nestepuolelta Wlp tarjoaa useita kantoja, Wyeast paria tuttua ja kuivapuolella Belle Saison. Taidan silti käyttää luotettavaa työhevostani tähän, koska epäilen sopivan tuon humalan kanssa kivasti yksiin, eli ei tässä ei ole "Dupont hiivaa". Isommalla keittokoolla ja paremmalla aikataululla olisin jakanut satsin kahtia ja hiivaisin varmaan molemmilla. Aika tuntuu olevan kortilla näihin touhuihin ja raaka-aineiden saaminen käsiini oli lopulta tuskallinen työ, jossa joutui tavaraa tilailemaan useasta paikasta.

Minähän en tee tätä leipätyönä (valitettavasti), vaan ihan ”panemisen” riemusta.

Eli nyt kaikki raharikkaat, lottovoittajat ja muuten vaan innostuneet lukijat, sekä omia Kouvostoliiton tuotteitani, tai Kaikuja juovonneet, nyt huomio. Laitetaanko se Kymenlaakson ensimmäinen panimo pystyyn?

Testbatch

Koeponnistus osoittautui lopulta todella mainioksi, ei tarvinnut kauheasti viilata reseptiä lähettäessäni sen Vakka-Suomen Panimolle. Huomattavaa on kaupallisella puolella paitsi isompien keittokokojen vaikutus reseptiin, mutta myös sellaiset asiat, kuten parempi kontrolli hapen suhteen (lue: humaloinnista saa enemmän irti). Olut myös todennäköisesti seisoo pidempään Whirlpoolissa, kuin kotona, jolloin myös katkeruutta irtoaa lopussa enemmän.

Kolmas tärkeä huomio on itse olut. Valitettavasti Suomessa, saati pienessä Kymenlaaksossa ei riitä hipstereitä, olutnörttejä ja muita alan miehiä&naisia juomaan pientä tuopillista kahdella pillillä tikin toivossa. Eli oluesta on pakko tehdä myös vähän massoja kosiskelevaa. Silti makua pitäisi olla, että pienpanimohinta kaupassa olisi perusteltua. Haaste joka kerta siis.

Tällä kertaa en ollut paikalla keittopäivänä, joten sitä en pysty kommentoimaan, mutta en myöskään kuullut että oluessa, tai reseptissä olisi mitään ongelmia, mikä huojentaa aina pienen hörhön mieltä.

Lopulta koittaa tämä hetki, jolle haluan varata aikaa. Ensimmäinen maisto. Hymyilyttää ja osaltaan jännittää.. Miten tuote eroaa kotioluesta, miten poika pärjää maailmalla yksin, ilman että minä laulan sille tuutulaulua iltaisin, ilman edes omaa nallekarhua, tai pehmoankkaa vieressä? Muistakaahan ihmiset, että olut on elävä tuote, minulla on teoria, että olut voi paremmin kun sitä hoitaa hyvin, juttelee ja laulaa.. Voivathan kasvitkin paremmin näin, eikös viherpeukalot?

No korkataanpas..

Sihahtaa, huuh.. Lasiin valuu kauniin samean keltaisen oranssia olutta. Vaahtoaa kevyesti, oikeastaan lakki voisi olla parempikin. Ulkomuodossa on paljon weisseä. Koeversioon nähden vähän tummempi, mutta mallaspohjakaan ei ole aivan sama.

Tuoksusta irtoaa mukavasti sekahedelmää ja keveää mausteisuutta. Aivan kylmänä tarjoili vähän neilikkaisuuttakin. Pippuria, kevyesti appelsiinia ja sitrusta. Hiivakannan tunnistaa tyylikkäästi lävitse. Mausteisempi kuin koeveto, joka on asteen hedelmäisempi.

Maussa hiivaisuus yhdistyy keveän maltaiseen makeuteen, mutta kääntyy happamuuden puolelle vauhdilla. Kuivuutta on, muttei aivan niin paljon kuin testierässä. Mausteisuutta, pippuria ja makeaa hedelmäisyyttä. Sitruksinen ja hivenen greippinen humalointi tuntuu ja puraisee mukavasti lopussa.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, rapsakka, mutta hiilihappoja voisi olla enemmän. Maussa suurimmat erot koesatsiin ovat oikeastaan hiilihappoisuus ja kenties sen tuoma tiukempi happamuus ja humalointi. Toisaalta kaupallisessa humala on fressimpää (toki ikäeroakin on).

Kaiku on hyvin lähellä koeversiota, joten skaalaus oli melko onnistunut. Huomaan lasinkin tyhjentyneen vauhdilla, joten voi olla että keittelen tästä vielä kesällä tukevamman version. Ylipäätään vähän erilainen Saison niille joiden mielestä Saison on vain Dupont ja tuhannet kloonit, mutta pidän kovasti tämän yhtäaikaisesti rustiikkisesta otteesta, juotavuudesta ja kevyestä modernista NZ twististä.

Käykäähän maistamassa, kommentoikaa ja tulkaahan Suomen positiivisimmille olutfestareille Korialle (Disclaimer: Kuulin tämän Lahden SOPP:sta tiskin väärältä puolen, terveisiä vaan).

 Niin se saatavuus vielä tähän loppuun:

Vähittäiskaupat
Prisma Kouvola
S-Market Inkeroinen
S-Market Jaala
S-Market Jokela Valkeala
S-Market Koria
S-Market Myllykoski
S-Market Tornionmäki
Citymarket Kouvola
Prisma Kotka

Ravintolat

Irish Pub Old Tom, Kouvola
Ravintola Aula, Kouvola
Ravintola Kuja-Kolli, Koria
Koskikeidas (Koski-golf), Kuusankoski
Hospoda Papirna, Kuusankoski
Sam's Pub, Karhula
Pub Albert, Kotka
Brygga City Bar, Lahti
Birra, Lappeenranta
Porvoon Paahtimo, Porvoo