Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Klassikon jälijllä: Sierra Nevada Pale Ale



Sierra Nevada Pale Ale..
Siinäpä nimi tälle illalle.

Voidaan kohtalaisen rehellisesti sanoa, että ilman Sierra Nevadan Pale Alea ja Anchorin Liberty Alea olisi koko nykyinen IPA buumikin vähintään siirtynyt, moni pienpanimo jäänyt perustamatta, usea olut keittämättä ja paljon juomatta kokonaan. Pelkästään Sierra Nevadalle se on edelleen panimon myydyin tuote, joka käsittää yli puolet kokonaismyynnistä. Olut joka on kenties yksi kaikkien aikojen kopioiduimmista oluista.
Sierra Nevada itsessään on Yhdysvaltain toiseksi suurin pienpanimo heti Boston Beer Companyn jälkeen ja maan seitsemänneksi suurin panimo. Mistään pienestä tuottajasta ei siis voida enään puhua.
SNPA (Sierra Nevada Pale Ale) on toki tavallaan monien sattumien tulos. Periaatteessa se juontaa juurensa 1970-luvulle ja päivään jolloin humala nimeltä Cascade tuli ulos. Aikaisemmin yhdysvaltalaiset humalajikkeet olivat olleet pitkälti samankaltaisia kuin lajikkeet Euroopassa. Kukkaisia, ruohoisia, puisia, käpymäisiä. Meni kuitenkin kymmenkunta vuotta kunnes herrat Grossman ja Camusi siirsivät kotiolut harrastuksensa kaupalliseksi. Uusi panimo otti nimensä Sierra Nevadan vuoristosta ja heti kättelyssä pantiin Pale Alea, aiempaa reippaammalla humaloinnilla ja viimeisteltiin Cascadella. Näihin aikoihin jo pelkän Ale-tyyppisen oluen näkeminen mantereella oli harvinaista, joten voimme vain kuvitella alkuvaiheen hankaluuksia myynnin kannalta. Lisäksi voidaan ottaa huomioon panimon uniikki hiivakanta, josta myöhemmin tuli eräs yleisimmistä hiivoista APA/IPA-osastolla. Wyeast 1056, Wlp001, Safale S05.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. ”Chico strain” on hyvin puhdas, kevyesti persikkaista hedelmäisyyttä tuottava ja varsin kuivaksi käyttävä hiivalajike.

Tänään se on jälleen edessäni. SNPA on edelleen se olut johon vertaan etäisesti jokaista American Pale Alea. Paljon on vettä virrannut ja muita kuluneita sanontoja. Se on edelleen tyylinsä Bench Mark. Ensikohtaamisemme oli rakkautta ensi huikalla, eivätkä edes vuodet ja ajoittaiset etäisyydet ole tätä tulta saaneet sammumaan. Pale-Alea, karamellimaltaita. Magnum-, Perle- ja Cascade-humalaa. Yksinkertaista, hyvässä tasapainossa ja niin raikasta.
Cascade pääsee hienosti rooliinsa. Sitruksista greippiä löytyy, kevyesti pihkaa myös. Muuten yleismaailma on kohtalaisen kukkainen ja hennon hedelmäinen. Keksinen maltaisuus ja vieno hunajaisen makea karamellisuus ovat juuri sopivasti taustalla tuomassa runkoa ja tasapainoa. SNPA:sta jää suuhun raikas, vienon katkeruuden hyväilemä jälkiliuku. Saunan päälle näin kesällä ehdoton ”must”.
Rapsakkaa kesän alkua ystävät.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti