Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 13. lokakuuta 2015

Tuopin Ääressä vs Reittausblogi: Battle of IPA




Rauman ihmeellisestä kaupunkimiljööstä ponnistava Reittausblogi on lähtenyt etsimään täydellistä IPA:a.
Lukaisin mr. Forestriverin ajatuksia ja totesin nämä liian keveiksi makuuni (Tai sitten hyvin pohdituiksi, mutta ah niin vääriksi). Lähdenkin tekemään tämän itse kaikin minulle suoduin diipadaapaipailijan elkein. Pitäähän täältä Kaakosta näyttää mistä hanasta ja kenen pullosta mallasta valuu humalaisena ja pihkaisen öljyisenä.
Harrilla oli esikuvana Swami's IPA, tuo Pizza Portin muinaisjäänne jostakin ysäriltä. Muistatteks.. Nappiverkkarit, Eurodance, neonvärit ja rallienglannin. Aika kultaa muistot, muttei oluita.. Samalta ajaltahan olisi vaikkapa Koffin Bora Borakin.
Klassista tavaraa, vähän patinaa ja nostalgiaa, mutta eihän näitä nyt voi verrata moderniin trooppisenhedelmäiseen, fruktoosisen käpymäiseen öljyjuomaan, joka tihkuu pehmeyttä ja sopivasti katkeruutta. Aivan.. En viitsi edes lähteä samoista lähtökohdista tähän taistoon IPA:n herruudesta. West Coast on kuollut ja näistä "Länsi" alkuisista jutuista vain West Staines Massiv elää, Big Up the new king. Sillä nyt täällä East Coastilla lähdetään siitä mikä nyt kutittaa hipsteriparran ruutupaitaa. Tiiätte kyl. Näitä uuden aallon pienpanimoita juttuineen..
Joten Tuopin Ääressä - Itärannikon Pale Ale (uuuh, sun nimi on kuuma ja ympyräinen):

Mallaspohja:

Olen viimeksi keitellyt vehnäpohjaisia IPA oluita. Kuitenkaan en aio nyt käyttää vehnää, enkä ruista, mutta kaura kiinnostaa. Miullehan on aivan sama jos IPA on samea, itseasia..se näyttää vaan herkullisemmalta ja öljyisemmältä. Vähän kuten Weissbierkin näyttää hyvältä sameana.
Eli sitä ainakin sekaan, kivaa liukasta öljyisyyttä, runkoa ja smoothia pehmeyttä..Vois toimia. West Coastilla haaveiltiin pils maltaan käytöstä pohjassa, itse lähden pale-ale maltaasta liikkeelle. Ujutan kenties vähän carapalea sekaan ja ehkä keksimallastakin, ehkä? Nyt repäisisin hatusta: 80% pale-ale, 10% kauraa, 5% Carapale, 5% keksimallasta. Toki esim. Munich sopisi tähän myös, mutta en taida sitä ruveta nyt erikseen tilaamaan.
Mash hopping, waste of hops or not?

Humalointi:

Reittausblogin puolella meinataan mäskihumaloida, mutta minusta tässä menee kukat ja pelletit hukkaan. FWH on ihan näppärä ja kiintoisa tekniikka, siinä siis lisätään humalaa jo siivilöintivaiheessa kattilaan, eikä vasta keiton alettua. Vaikea sanoa poikkeaako lopputulos tekniikkaa käyttäen tavanomaisesta, kun yleensä sitä humalaa on niiin paljon muutenkin seassa. Itse lähden rakentamaan tämän siitä mitä pakastimessa on. Nyt siellä on: Amarilloa, Citraa ja Centennialia. Toki muitakin, mutta lähinnä jotain outoja brittiläisiä ja jaloja saksalaisia, sekä yhtä tsekkiäkin kuten hallertaueria ja saazia. Nokkelimmatpokkelimmat varmaan laskevat oikein, kyllä aion kokeilla pilsiä ja ehkä kellerbieriä, koska tekee mieli.. Iisiä ja kliiniä.
Niin tähän.. Lisäykset: 60min katkeroa joku 30-45 ebua Centennialista ja ehkä Magnumista, tai jos CTZ:n jämiä vielä löytyy kaapista. Keiton loppuun sitten varmaankin perinteikkäästi lisäykset 15min, 5min, 0min ja steeppaus n. 80c vierteeseen. Ehkä.. 15min 15g Amarillo+10g Citra, 5min 15g Centennial+10g Amarillo, 0min kaikkea 15g, Steeppaus kaikkea 20g.



Kuivahumalointi:

Kenties kahdessa erässä, joista ensimmäinen menee heti pääkäymisen loppupuolella ja loput sitten sekondääriin vajaaksi viikoksi. Miksi? Vastaan vain.. Miksei? Määrät? Suuria, näitä pitää pyöritellä.
Nyt tuntuisi siltä että Amarilloa enemmän kuin muuta. Citra on vahva ja haluan siitä nyt tukea ja Centennial tuo kaivattua greippiä ja pihkaa vähän.  Kuivahumalaan varmaan 25g Amarilloa, 18g Citraa, 12g Centennialia. Tämä noin.. 10-12l satsiin. Määrät varmaan kaikkiaan muuttuvat ja hahmottuvat myöhemmin.

Hiivaus:

Länsirannikkolla luotetaan toki luotettavaan työhevoseen ja rakkaaseen S05 kantaan. Varmasti hyvä ratkaisu. Minä lähden taas toista tietä maaliin ja valitsen brittiläistä hiivaa, kenties S04:ta. Eli ihan mitään Conan kantoja ei ole käytössä, mutta S04 on pelittänyt minulla aiemminkin näissä ihan kivasti, kenties jopa kaupallisella tasolla asti..

Minun prosessipuoleni:

Mäskäys siinä 64-66c välillä helposti yksivaiheisella infuusiolla. Perinteikkäästi vettä 3l yhteen mallaskiloon nähden. Huuhtelen koko erän ja hoidan ulosmäskäyksen samalla nostamalla huuhteluvedellä mäskin lämpötilan sinne 76c nurkille, jossa vartin pito ja siivilöinti.
Lännessä mennään Rauman vedellä sellaisenaan, minä taas muokkaan omaa vettäni hieman, koska täällä se on melko pehmeää. Kipsiä ja kalsiumkloridia hieman, sekä ph:n säätö sinne 5.2-5.4 akselille maitohapolla. Mittaukset suoritan ph-mittarilla huoneenlämpöisestä vierteestä. Tämän näytteen jäähdyttämisen nopeuttamiseksi pidän teräksistä mittaani pakastimessa.
Keitto 60min, jonka jälkeen annan vapaasti jäähtyä n. 80c ja heitän viimeiset humalat sekaan. Annan olla vartin kattilan kannet kiinni ja jäähdytän vierteen n. 17c. Ilmaan vartin pumpulla, hiivaan ja vien pytyn varastoon viileään aloittamaan käyminen. Muutama päivä viileässä ja siitä sisälle muutamaksi päiväksi hoitamaan käyminen loppuun. Kuivahumaloinnit ja siirrot sitten käymisen mukaan.

Statistiikaltaan pyrin n. 6,5-7%, 50-70ebua ja väri jää vaaleaksi.
Tällä Itärannikon Pale Alella aion näyttää Länsirannikolle kuinka syvälle kaninkolo vie, kun kyse on kodista, IPA:sta ja kävyistä.
Tarkan reseptin ja jutun valmistuksesta, sekä maistelut tarjoillaan tuoreeltaan. Aion muuten ekana Suomessa? snäpätä pitkin prosessia. Oikeastaan tein tämän jo kertaalleen, mutta 99% teistä se meni sivu suun, mutta markkinoidaan tätä lähempänä.
Joten Harri.. Vastaat varmaan haasteeseen? First round.. Fight.

Challenge is on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti